Ostoskori

Kysyttävää? Soita meille 05 – 375 3220

Ilmaiset toimituskulut yli 500€ tilauksiin / Palautusoikeus 30pv

Avoinna arkisin 10:00 – 17:00, la 10:00 – 15:00

Makrokuvaajan tärkeimmät työkalut

Makrokuvaus on yksi nopeiten suosiotaan kasvattavista kuvausmuodoista ja tarvikkeiden tarjonta kasvaa jatkuvasti. Makrokuvauksella tarkoitetaan kuvaa, jonka koko on luonnossa saman kokoinen kuin kameran kennolla (1:1) tai suurempi aina noin kymmenkertaiseen suurennokseen 10:1. Tästä suuremmissa suurennoksissa voidaan puhua jo mikroskooppisesta kuvasta. Makrokuvauksen kanssa käsikädessä kulkee myös lähikuvaus. 1:1 – 1:3 kuvasuhteilla. Makrokuvaustermin alle voidaan sijoittaa siis helposti kaikki hyönteis, kasvi, koru, ja muut mielenkiintoisia yksityiskohtia tarjoavat kuvauskohteet.

Sisällysluettelo:

Minkälaisia ominaisuuksia kamerarungolta vaaditaan?

Kennokoko ja pikselimäärä ovat vaikuttavimmat ominaisuudet kamerarunkoa valittaessa, mutta makrokuvien maailmaan pääset ihan jokaisella kamerarungolla.

1:1 Kuva-ala menee kennokoon mukaan, MFT kennolla 18mm, APS-C kennolla 24mm ja Fullframe kennolla 35mm. Käytännössä tämä tarkoittaa että 1:2 kuva-ala MFT kennolla vastaa Täyden kennon 1:1 kuva-alaa. Kennokoko vaikuttaa myös syväterävyyteen jolloin MFT-kennolla kuvattu 1:2 on laajemmin syväterävä kuin 1:1 fullframe kameralla.

Pienempi kennokoko auttaa monessa käytännön asioissa kuten laajemman syvyysterävyyden ja tuottaa teoriassa suuremmat suurennokset. Toinen jopa merkittävin ero monelle voi olla kameran ja linssin koko sekä paino. Tämä suosii pienemmän kennokoon omaavia kameroita ja kannattaa huomioida etenkin kun tehdään pidempiä kuvausretkiä. Suurempi kenno sen sijaan vie vertailun kuvanlaadussa dynamiikassa ja valon tarpeessa. Mutta rehellisesti voidaan sanoa että huippulaadukkaita makrokuvia voidaan ottaa, oli kyseessä MFT tai FullFrame kennokoko.

Kennon pikseleiden määrästä ja pikselitiheydestä on etua kun kuvia rajataan eli cropataan. Makrokuvissa kohteet ovat pieniä ja kameranliikkeet suhteessa suuria, joten kuva saa usein lopullisen asettelun jälkikäsittelyssä croppaamalla.

Rungon valinnassa makrokuvausta helpottavia ominaisuuksia ovat esimerkiksi manuaalitarkennuksen ja salamavalon synkronointi asetukset. Useista kameramalleista löytyy niin sanottu sisäinen focus stacking/bracketing (kuvien tarkennusalueen pinoaminen) toiminto, jolla siihen soveltuvilla valmistajan omilla linsseillä voidaan ohjelmoida kamera automaattisesti ottamaan monta kuvaa, jolloin kamera itse vaihtaa linssin tarkennusetäisyyttä kuvien välillä. Kamera rakentaa pinotun jpeg kuvatiedoston sisäisesti jossa on laaja syväterävyysalue. Tämä soveltuu hyvin esimerkiksi korujen ja muiden pienten tuotteiden kuvaukseen.

Objektiivit makrokuvauksessa

Tyypillisesti makro-objektiivien polttovälit menevät kennokoon kertoimen mukaisesti MFT 50/60mm, APS-C 60/65mm ja FullFrame 90/100/105mm. Näillä polttoväleillä saat jokaisella kennolla saman perspektiivin kohteeseen. Perspektiivi muutos ei ole makroetäisyyksillä kovinkaan suuri. Suurin muutos tulee ns. työskentelyetäisyydestä kohteen ja objektiivin välillä. Mitä pidempi polttoväli, sitä suurempi matka kohteen ja objektiivin etuelementin välillä.

Yleisesti puhuttuna paras ja helpoin tapa päästä makrokuvaukseen käsiksi on ostaa makro-objektiivi. Makro-objektiiveja löytyy jokaiselta kameravalmistajalta 1:1 suurennokseen asti. (mm. Sony 90mm, Nikon 105mm, Canon 100mm, Fujifilm 60mm, Olympus 60mm). Kameravalmistajien makrolinssit ovat automaattitarkennuksella olevia myös potretteihin sopivia linssejä. Canonin valikoimasta löytyy lisäksi myös ns. ötökkälasi MP-E 65mm objektiivi jolla voidaan kuvata 1-5 kertaisia suurennoksia.

Kolmannen osapuolen valmistajilta mm. Samyang, Sigma ja Laowa löytyy erittäin laadukkaita makro-objektiiveja. Laowa erottuu joukosta sillä, että heidän 100mm/85mm/65mm/60mm/50mm täysin manuaalilinsseillä päästään äärettömästä aina 2:1 suurennokseen asti, joka tuo erittäin suuren eron kun kuvataan esimerkiksi hyönteisiä tai erittäin pieniä kohteita. Laowa valmistaa myös 25mm 2.5-5 kertaisen suurennoksen ultramakrolinssiä. Kun lähikuvauksesta siirrytään makrokuvaukseen, ei automaattitarkennusta tarvita. Syvyysterävyysalue pienilläkin aukoilla (f/11-f/22) on niin kapea että sopiva tarkennuskohta on valittava kuvaajan toimesta. Makrokuvauksessa myöskään linssin sisäisellä vakaajalla ei ole juurikaan tarvetta kun pääsääntöisesti valon tarve kasvaa suureksi että kuva valaistaan salamalla tai jalustaan avulla pidempää suljinaikaa käyttämällä.

Tyypillisten makrolinssien polttovälien lisäksi on saatavilla myös laajakulma makrolinssejä. Nämä linssit kuten Laowan 15mm F4 1:1 makrolinssi ovat enemmänkin lähikuvauslinssejä sillä 1:1 suurennos saavutetaan sillä että kohde on kiinni objektiivin etuelementissä. Kohteen valaisu kannattaa toteuttaa tässä tapauksessa heijastuksin, ulkoisella salamalla tai täysin tähän suunnitellun diffuuserin avulla. Laajakulma antaa myös paljon suuremman syvyysterävyyden joten taustamaisema saa myös enemmänvaloa ja tarkkuutta kuin tyypilliset polttovälit. Laajakulmalinssin tuottama perspektiivi lähikuvauksessa on erittäin mielenkiintoinen, johon suosittelen tutustumaan.

Laowa valmistaa myös 25mm 2.5-5 kertaisen suurennoksen ultramakrolinssiä. Laowan 25mm 2.5-5x ei niinkään ole laajakulma objektiivi vaan suurempiin suurennoksiin tarkoitettu ultra macro linssi, joka lähtökohtaisesti on tarkoitettu enemmän pinottuihin makrokuviin kuin normaalimpaan makrokuvaukseen. Huomioithan että tällä objektiivilla voit tarkentaa vain 2.5-5x suurennossuhteen välillä, objektiivi ei siis sovellu muuhun kuvaamiseen.

Myös Laowan Probe 24mm 2:1 makrolinssi on erittäin mielenkiintoinen yksilö makro-objektiivien maailmassa. Laajan 24mm perspektiivin ja äärettömästä aina 2:1 suurennukseen tuottama kuvauskokemus on hyvin erilainen muuhun makrokuvaukseen verrattuna. Vaikkakin linssi on suunniteltu enemmän videokuvaukseen sliderin avustamana. Linssi on varustettu sisäisillä ledeillä. Ledien avulla erittäin lähelle obtiikkaa tuleva kohde saadaan valaistua myös edestä.

Makrokuvaus ilman makrolinssiä

Makrokuvaukseen pääsee käsiksi myös muilla halvemmilla tavoilla kuin uuteen linssiin sijoittamalla. Edullinen tapa järjestelmäkameroissa on lisätä kamerarungon ja linssin väliin loittorenkaat, jolla tuodaan linssin lähintä tarkennusetäisyyttä lähemmäs. Loittorenkaalla voit tehdä jokaisesta linssistä makro tai ainakin lähikuvauslinssin. Loittorenkaissa ei ole lasia välissä mikä vaikuttaisi objektiivin tuottaman kuvan laatuun. Loittorenkaiden kanssa syvyysterävyys kapenee kuten aina makrokuvauksessa mitä lähemmäs tarkennetaan.

Toinen yksinkertainen ja helppo tapa, on käyttää ns. close up filttereitä tai lähilinssejä. Nämä ovat objektiivin keulaan joko filtterikierteeseen kierrettäviä vai pikakiinnityksellä kuten esimerkiksi erittäin suositussa Raynox DCR-250 lähilinssifiltterissä. Näitä käytetään paljon esimerkiksi kompaktikameroissa ja 1:1 makrolinssien kanssa tuomaan hieman isompaa suurennosta kuviin. Näissä vaihtoehdoissa lasin määrä kohteen ja kamerankennon välillä kasvaa joten kuvanlaadussakin voi näkyä muutoksia enemmäin kuin loittorenkaiden kanssa.

Muitakin tapoja on päästä makro suurennoksiin, kuten loiton tavoin toimiva palje tai erillisen bajonetin ja linssinkierteen väliin tulevalla sovitteella jolla linssiä voidaan käyttää väärinpäin kamerassa. Saatavilla on myös mikroskooppiobjekteja, joita voidaan kiinnittää järjestelmäkameraan. Nämä menevätkin sitten jo mikroskooppisen kuvauksen puolelle, joten ei niistä sen enempää

Valaisu makrokuvauksessa

Valon tarve makrokuvauksessa on erittäin suuri. Kun sukelletaan lähikuvauksesta 1:1 ja isompiin suurennoksiin valontarve kasvaa samalla kun syvyysterävyys pienenee. Kun kuvataan esimerkiksi 2:1 kuvaa f/16 aukolla tarvitset joko salamavalo, korkeaa ISO arvoa tai pitkää valotusaikaa oikein valotettua kuvaa varten. Luonnossa ja vapaalla kädellä kuvattuna harvoin on niin seesteiset olosuhteet että pystyy ottamaan tarkkoja kuvia ilman muita jalustaa tai lisävaloa. Salamavalo on siis usein makrokuvaajan tärkein työkalu. Salamavaloja löytyy perinteisempien käsisalamavalojen lisäksi erityisesti makrokuvaukseen suunniteltuja salamavaloja.

Käsisalamavalot

Salamavalon valinnassa on hyvä huomioida tuotettavan valon määrä, salaman latausnopeus sekä koko. Godox v350 on pieneen kompaktiin kokoon pakattu suhteellisen tehokas salamavalo, joka soveltuu erittäin hyvin pienien kevyempienkin kamerarunko/linssi yhdistelmien kanssa. Godox V1 on suuri ja aika painava salama, mutta tehon ja latausajan puolesta tällä salamalla pystyy kuvaamaan pinokuvia jopa 10 kuvaa sekunnissa sarjalla matalammilla tehoilla (1/32 tai alle). Tämän lisäksi V1 malli on varustettu kohdennusvalolla joka auttaa kuvan tarkennuksen löytämiseen. V1 soveltuu tehon puolesta myös erittäin hyvin kaikkeen muuhun salamavaloa vaativaan valokuvaukseen. Godoxin V350 V860III ja V1 salamavaloissa ovat akut joilla voi kuvata jopa 500 kuvaa täydellä teholla.

Luovempaan valaisuun voidaan käyttää käsisalamoita ulkoisena kamerasta lähettimen avulle. Godoxin lähettimet Xpro ja X2t mallit sopivat tähän käyttötarkoitukseen mainiosti. Salamavalon kanssa on suositeltavaa käyttää diffuuseria pehmentämään salaman tuottamaa valoa. Paljas salamavalo polttaa helposti kiiltävät kohdat puhki ja tekee kuvaan kontrastikkaat varjot mikä ei usein imartele kuvauskohdetta. Diffuusereja löytyy valmiita ns. kaupan malleja, mutta yleisesti syvälle harrastukseen vajonneet makroilijat rakentavat omien mieltymyksien mukaan omat kotelot salaman ja linssin päälle. Perinteisen salamavalon suurin etu on valontuoton määrä, nopeus ja muokattavuus.

Rengassalama ja makrosalamat

Makrokuvausta varten on myös erilaisia siihen tarkoitukseen olevia salamavaloja. Rengassalama on linssin ympärille tuleva usein soviterenkaalla filtterin kierteisiin kiinnitettävä salama. Rengassalaman hyötynä on kätevyys, pieni koko ilman korkeaa salamaa kamerarungon päällä. Rengassalama tuottaa tasaisen valon ja on helppo valinta ensimmäiseksi makrokuvaussalamaksi. Valonlähde on sen sijaan aivan kohteen vieressä, joten rengassalaman tuottamaa valoa ei juurikaan pysty muokkaamaan omien mieltymysten mukaan. Rengassalaman valonlähde myös heijastuu usein kohteesta, jolloin valonlähde näkyy selkeästi kuvissa etenkin kirkkaissa kohteissa.

Godoxin mf12 on rengassalaman kaltainen muokattava salamavalojärjestelmä johon voidaan liittää yhdestä kahdeksaan välähdyslaitetta. Voidaan jopa sanoa että MF12 on rengassalaman kaltainen muokattava valonlähde, joka on erittäin varteen otettava luovaan makrokuvaukseen ja luovaan valaisuun.

Laowa/Kuangren KX800 sen sijaan on kahdella välähdyspäällä ja kohdennusvalolla varustettu makrosalama, jonka avulla pystyy toteuttamaan helposti muokattavia ja luovia valaisuja pieniin makrokohteisiin. Makrokuvauksessa voidaan käyttää myös muita valonlähteitä, kuten esimerkiksi pieniä ketteriä led-paneeleja. Pienten led-paneelien teho ei kuitenkaan vastaa salamalaitteiden tehoa, joten liikkeen pysäyttäminen vaatii myös muita toimia.

Diffuuseri

Diffuuseri eli valonmuokkain. Makrokuvaajan oman kädenjäljen se ehkä kaikkein tärkein tarvike on valonmuokkain. Valtaosa etenkin hyönteis ja hämähäkkikuvaajista käyttää perinteistä salamavaloa ja muokkaa/pehmentää valon omien mieltymysten mukaisesti. Diffuusereja on saatavilla monen näköisiä ja mallisia. Perinteisesti yleismallisia diffuusereja ovat kokoontaitettavat objektiivin ympärille asetettavat diffuuserit sekä neliön ja pyöreän muotoiset pienet softboksit. Mutta kuten mainittu, diffuuserin kanssa mennään usein DIY-maailmaan.

Kuvaustekniikat

Makrokuvia voidaan ottaa monella tapaa. Perinteinen luonnossa kävely kameran kanssa ilman muita tarvikkeita on haasteellista kun tavoitteena on saada suurennoksia pienistä kuvauskohteista. Luonnonvalon vangitseminen vaatii erittäin vakaita käsiä, tukea tai esimerkiksi kolmijalkaa, joka mahdollistaa pidemmät valotusajat. Kolmijalassa tärkein ominaisuus olisi tässä kuvaustyylissä taittuva keskiputki jolla päästään lähelle kohdetta. Gorillapodi tyylinen jalusta voi olla myös hyvä vaihtoehto kun työskennellään ruohonjuuritasolla. Myös ulkoinen laukaisin on tärkeää tässä kuvaustyylissä, jolla poistetaan kameran värähtely suljinta painettaessa.

Toinen vaihtoehto on kuvata parin sekunnin ajastimella, jolloin tärähdys on ehtinyt vaieta. Hyönteisten, hämähäkkien ja muiden liikkuvien kohteiden kuvauksessa salamavalo on lähes ehdoton. Salamavalon avulla pystyt pysäyttämään liikkeen hetkessä ja en nyt tarkoita pelkästään lyhyttä suljinaikaa. Kun esimerkiksi kuvataan pois suorasta auringonvalosta olevaa lentävää kohdetta 1:1 suurennoksella ja himmennetään aukko pieneksi suuren syväterävyyden saamiseksi, pidetään ISO-arvo matalana. Tässä tapauksessa valtaosa valosta tulee salaman väläyksestä, jonka kesto on riippuen salamavalon tehosta jotain 1/2000 – 1/10000 välillä. Tämän pohjalta voidaankin kuvitella että suljinaika on tuo aika minkä salaman välähdys kestää.

(Esimerkkinä tämä 1:1 kuva villakärpäsestä Sony A7RIII 1/250, godox V350 1/4teho, ISO100, F/16)

Kuvien pinoaminen (Focus stacking) tarkoittaa kuvien syväterävyysalueiden yhdistämistä. Tekniikkoja tähän löytyy useampia. Monet kameravalmistajat ovat rakentaneet runkoihin automaattisen Focus stacking/Focus bracketing ominaisuuden jolloin kameraan säädetään tarvittavat toiveet kuvien yhteen sidottavien kuvien määrälle ja tarkennuskohteelle. Kameran sisäinen pinoaminen tekee pinon tarkennusetäisyyttä säätelemällä niin että kohde ja kamera ovat paikallaan ja linssi tekee työn tarkennusta säätämällä. Tämä onnistuu vain kameravalmistajan omilla linsseillä. Tätä samaa tekniikkaa voidaan käyttää myös manuaalisesti. Osassa linsseissä focus breathing (tarkoittaa linssin polttovälin muutosta tarkennettaessa) on usein sen verran suuri että kaikki pinoamisohjelmat eivät kykene yhdistämään tarkennusalueita tällä metodilla.

Useimmiten käytetty manuaalinen pinoamistekniikka on pitää kohde paikallaan ja liikuttaa kameraa makrokiskon avulla. Tässä tapauksessa kameran säädöt pidetään täysin samana. Kameraa liikutetaan erittäin vähän kerrallaan ja kuvia otetaan usein kymmeniä. Jos kuvat valaistaan suorilla valoilla, kuten Led-paneeleilla on kuvat järkevä ottaa joko lankalaukaisimella tai ajastimella jotta kameran heilahdukset eivät vaikuta kuviin. Yksikin tärähtänyt tai liian pitkällä makrokiskon siirrolla tehty kuva pilaa muutoin onnistuneen pinotun kuvan. Kuvan pinoamisen voi tehdä myös siirtämällä kameran sijaan kohdetta, mutta tämä vaatiikin usein jo itserakennetun makrokiskon.

Näihin edellä mainittuihin studiomakrokuviin kuuluu myös palje- ja/tai käännetyllä linssillä kuvatut makrokuvat. Pinoamistekniikkaan soveltuu parhaiten muiden makrolinssien lisäksi ns. ultra macro-linssit kuten esimerkiksi Laowan 25mm 2.5-5X f/2.8 objektiivi. Näillä isoilla suurennoksilla saadakseen tarkan kuvan kohteesta on käytännössä kuvattava erittäin isolla aukolla (Laowa 25mm / 5x suurennos / f/2.8 tai f/4) muussa tapauksessa kuvista tulee erittäin pehmeitä. Toinen huomioita asia on että tarkennusalue on tässä tapauksessa hiuksen hieno ja käytännössä se tarkoittaa että saadakseen kärpäsen tarkasti kuvattua tarvitsee kuvia ottaa useita kymmeniä. Makrokuvien studiopinoamisessa käytetään usein myös tietokoneella ohjattavia sähköisiä makrokiskoja, jotka tulevat erittäin tarpeeseen etenkin mikroskooppiobjektien (5x-100x) käytössä. Tässä tapauksessa laajempaa syväterävyyttä vaativat kohteet tarvitsevat jo satoja kuvia.

Pinottuja makrokuvia voidaan ottaa myös luonnossa ja elävistä kohteista. Tässä tapauksessa myös kamerakalustolla on jo suurempaa merkitystä sekä harjoittelun merkitys korostuu entisestään. Yleensä jo kaksi tai viisi yhdistettyä syväterävyysaluetta tuo tarvittavan määrän etenkin 1:1 suurennossuhteella kun pieni aukko f/11 – f/22 antaa suhteessa aika laajan syväterävyysalueen. Kuvat voidaan täysin paikallaan olevista kohteista erikseen suljinta painamalla tai sarjatulella, jos vain salamavalo ehtii latautumaan kuvien välillä. Esimerkiksi ~10 kuvaa sekunnissa sarjakuvauksella Godoxin V1 salamavalo ehtii latautua 1/32 teholla jopa 50 kuvan ajan. Tällä tekniikalla salamavalo pysäyttää liikkeen ja kuvaaja liikuttaa kameraa pikkuhiljaa kohti kuvauskohdetta. Näissä kuvissa tulee helposti pieniä perspektiivi muutoksia ja onnistuneeksi kuvan voi todeta melkein aina vasta jälkikäsittelyn jälkeen. Tämä johtaa usein siihen että jälkikäsittely vaatii paljon enemmän käsityötä. Tällä menetelmällä usein 50 kuvan pinosarjasta löytyy se 2 – 20 kuvan pinottava kohta, josta valmis kuva rakennetaan. Vapaalla kädellä kuvattaessa voidaan laskea, että dataa siirtyy muistikortille paljon ja nopeasti. Tällä kuvaustyylillä kannattaa varautua suurempiin ja nopeampiin muistikortteihin kuin normaalisti kuvattaessa.

Jälkikäsittelyssä kuvien pinoaminen tehdään esimerkiksi Photoshopissa käsin tai merge toiminnolla. Parhaan jäljen ainakin toistaiseksi saa vielä siihen tarkoitukseen kehitetyillä ohjelmilla, kuten Helicon focus tai Zerene stacker.

Makrokuvauksen ehdottomasti paras puoli on se, että mielenkiintoista ja kaunista kuvattavaa löytyy ihan vaikka omalta kotipihalta. Ota kamera käteen ja lähde tutustumaan maailman pieniin ihmeisiin, takuulla yllätyt.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Toimituskulut alk. 0,00€

Nopeat toimitukset

30pv palautusoikeus

Voit palauttaa uudet tuotteet ilman kysymyksiä

Virallinen jälleenmyyjä

Uusilla tuotteilla on tehtaan myöntämä takuu

Luotettava kauppa

Yli 30-vuoden kokemus kameroiden myynnistä