Revontulien kuvaaminen – kameran asetukset, kalusto ja vinkit

Revontulet ovat yksi Suomen talven upeimmista kuvauskohteista, eikä niiden näkemiseksi tarvitse aina matkustaa Lappiin. Aktiivisina öinä revontulia näkyy myös Etelä-Suomessa. Revontulien kuvaaminen ei ole vaikeaa, kun kamera on jalustalla ja asetukset kohdallaan. Tässä artikkelissa käymme läpi asetukset, tarvittavan kaluston ja sen, miten tiedät milloin lähteä ulos.

Lyhyesti: revontulien kuvausasetukset

Asetus	Lähtöarvo
Kuvaustila	M (manuaali)
Aukko	Suurin mahdollinen, esim. f/1.8–f/2.8
Valotusaika	2–10 s (aktiiviset revontulet 1–4 s, heikot 10–15 s)
ISO	1600–3200, tarvittaessa 6400
Tarkennus	Käsitarkennus äärettömään kirkkaan tähden avulla
Valkotasapaino	Noin 3500–4000 K
Tiedostomuoto	RAW
Kuvanvakain	Pois päältä jalustalla

Milloin revontulia kannattaa kuvata?

Revontulikausi kestää Suomessa syyskuusta maaliskuuhun, jolloin yöt ovat tarpeeksi pimeitä. Usein aktiivisimpia aikoja ovat syys- ja maaliskuu päiväntasausten tienoilla. Paras kellonaika on yleensä noin klo 21–02, mutta revontulia voi näkyä mihin aikaan tahansa pimeällä.

Revontulien ennustamisessa kannattaa seurata muutamaa asiaa:

• Kp-indeksi kertoo geomagneettisen aktiivisuuden. Lapissa revontulia voi näkyä jo arvolla 2–3, Etelä-Suomessa tarvitaan yleensä Kp 5 tai enemmän.
• Bz-arvo kertoo aurinkotuulen magneettikentän suunnasta. Kun Bz on selvästi negatiivinen, revontulien todennäköisyys kasvaa.
• Pilvisyys ratkaisee lopulta kaiken. Tarkista pilvikartta, sillä selkeä taivas on tärkeämpi kuin korkea Kp-luku.
• Revontulihälytykset, kuten Ilmatieteen laitoksen revontuliennuste ja revontulisovellukset, ilmoittavat, kun aktiivisuus kasvaa.

Kuvauspaikan valinta

Mene pois katuvaloista ja kaupunkien valosaasteesta. Revontulet näkyvät Etelä-Suomessa yleensä pohjoisen taivaalla, joten valitse paikka, josta on avoin näkymä pohjoiseen, esimerkiksi järven tai meren rannalta tai pellon laidalta. Lapissa revontulet voivat olla suoraan pään yläpuolella. Etupuolelle kannattaa sommitella jotain mielenkiintoista, kuten puita, kallio, mökki tai vedenpinta, josta revontulet heijastuvat. Käy paikalla mieluiten jo valoisan aikaan, jotta tiedät, mihin asetut pimeällä.

Tarkennus pimeässä

Automaattitarkennus ei yleensä toimi pimeällä taivaalla, joten tarkennus on revontulikuvauksen yleisin sudenkuoppa. Monissa objektiiveissa tarkennus kääntyy äärettömän ohi, joten objektiivin vääntäminen ääriasentoon ei riitä.

1. Vaihda objektiivi tai kamera käsitarkennukselle (MF).
2. Etsi taivaalta kirkas tähti tai planeetta ja suurenna se näytöllä suurimmalle zoomaukselle.
3. Käännä tarkennusrengasta, kunnes tähti on mahdollisimman pieni ja terävä piste.
4. Ota koekuva, suurenna se ja tarkista terävyys. Kiinnitä tarvittaessa tarkennusrengas teipillä, ettei se liiku.

Jos tähtiä ei näy, voit tarkentaa kaukana olevaan valoon, kuten katulamppuun tai talon ikkunaan. Tarkennuksen voi tehdä myös jo valoisaan aikaan kaukana olevaan kohteeseen.

Valotusaika: lyhyt vai pitkä?

Valotusajan valinta riippuu revontulien liikkeestä. Nopeasti liikkuvat ja tanssivat revontulet muuttuvat pitkällä valotuksella sumeaksi vihreäksi massaksi, joten niissä 1–4 sekuntia ja korkeampi ISO tuovat esiin muodot ja säteet. Heikoille ja hitaasti liikkuville revontulille sopii 8–15 sekuntia.

Liian pitkä valotus saa myös tähdet piirtymään viivoiksi maapallon pyörimisen vuoksi. Nyrkkisääntönä pisin valotusaika ennen tähtien venymistä on noin 500 jaettuna polttovälillä. Esimerkiksi 20 mm:n objektiivilla täyskennokamerassa se on noin 25 sekuntia, kroppikennolla vähemmän. Nykyisillä tarkoilla kennoilla tähdet voivat näkyä venyneinä jo tätä lyhyemmillä ajoilla.

Kalusto revontulien kuvaamiseen

Kamera

Revontulia voi kuvata lähes millä tahansa kameralla, jossa on manuaaliset säädöt. Parhaat tulokset saa kameralla, jonka kenno pärjää korkeilla ISO-arvoilla, joten täyskennoinen järjestelmäkamera on paras valinta. Myös kroppikennoisella kameralla onnistuu hyvin, kun objektiivi on valovoimainen. Laadukkaan rungon saa edullisesti myös käytettynä.

Objektiivi

Objektiivi on kameraa tärkeämpi. Paras revontuliobjektiivi on valovoimainen laajakulma, esimerkiksi 14–24 mm f/2.8 tai kiinteä 14–20 mm f/1.8–f/2. Laaja kuvakulma mahduttaa kuvaan laajan revontulikaaren ja maiseman, ja suuri aukko päästää enemmän valoa, jolloin ISO voi pysyä matalampana. Kitin 18–55 mm f/3.5–5.6 toimii hätätilassa, mutta kuvat ovat kohinaisempia.

Jos et halua heti ostaa omaa laajakulmaa, voit vuokrata objektiivin Kameravuokraamosta revontulikauden ajaksi tai retken ajaksi.

Jalusta ja muut tarvikkeet

• Tukeva jalusta on välttämätön, sillä usean sekunnin valotus ei onnistu kädestä.
• Kaukolaukaisin tai itselaukaisin estää tärähdykset laukaistessa. Itselaukaisimen 2 sekunnin viive riittää hyvin.
• Vara-akut lämpimässä sisätaskussa, koska pakkanen tyhjentää akut nopeasti.
• Otsalamppu punaisella valolla, joka ei pilaa silmien pimeänäköä eikä muiden kuvaajien kuvia.
• Linssinlämmitin estää etulinssin huurtumisen pitkien kuvaussessioiden aikana.
• Lämpimät vaatteet, termospullo ja ohuet kuvaushanskat. Revontulia odotellaan usein tunteja paikallaan.

Pakkasessa kuvaaminen vaatii omat niksinsä, erityisesti akkujen ja kosteuden kanssa. Lue lisää artikkelista kamera pakkasessa.

Revontulien kuvaaminen puhelimella

Uusilla puhelimilla saa yllättävän hyviä revontulikuvia. Puhelimen kamera näkee usein enemmän värejä kuin silmä, joten heikotkin revontulet voivat näkyä kuvassa selvästi vihreinä.

• Käytä yötilaa tai pro-tilaa, jossa voit säätää valotusaikaa ja ISO-arvoa.
• Tue puhelin jalustaan tai vasten kiveä tai kaidetta. Moni puhelin pidentää valotusta automaattisesti, kun se on tukevasti paikallaan.
• Sammuta salama ja käytä ajastinta.
• Älä zoomaa, vaan kuvaa pääkameralla tai ultralaajakulmalla.

Puhelin sopii hyvin muistoksi, mutta kun haluat suuria tulosteita tai nopeasti liikkuvien revontulien yksityiskohdat, kamera ja valovoimainen objektiivi ovat edelleen selvästi parempia.

Jälkikäsittely

RAW-kuvasta saat helposti enemmän irti. Säädä valkotasapaino niin, että lumi ja taivas näyttävät luonnollisilta, nosta varjoja maisemassa ja vähennä kohinaa maltillisesti. Älä liioittele kylläisyyttä: luonnollisen vihreät revontulet näyttävät usein paremmilta kuin neonvihreät. Revontulista voi kuvata myös timelapse-videon ottamalla sarjakuvia intervallikuvauksella ja yhdistämällä ne videoksi.

Revontuliretki ammattilaisen kanssa

Jos haluat varmistaa onnistumisen ja oppia samalla, revontulikuvausretki ammattilaisen kanssa on hyvä vaihtoehto. Porvoolainen valokuvaaja Niko Laurila järjestää revontulien metsästys- ja valokuvausretkiä Lappiin sekä Ruotsin ja Norjan pohjoisosiin. Retkillä haetaan aktiivisesti selkeää taivasta ja parhaita kuvauspaikkoja, ja osallistujat saavat kuvausopastusta paikan päällä. Kokeneen oppaan kanssa et käytä aikaa sään ja ennusteiden tulkitsemiseen, vaan voit keskittyä kuvaamiseen.

Usein kysytyt kysymykset

Mikä on paras ISO revontulien kuvaamiseen?

Useimmiten ISO 1600–3200 on hyvä lähtökohta. Valovoimaisella f/1.8-objektiivilla pärjää usein matalammalla ISO:lla, kun taas f/4-objektiivilla voi tarvita ISO 6400. Tarkista histogrammista, ettei kuva ole liian tumma, sillä alivalottuneen kuvan kirkastaminen jälkikäteen lisää kohinaa enemmän kuin korkeampi ISO.

Miksi revontulet näkyvät kuvassa vihreämpinä kuin silmällä?

Silmän värinäkö heikkenee pimeässä, joten heikot revontulet näyttävät usein harmaanvalkoisilta pilviltä. Kameran kenno kerää valoa sekuntien ajan ja tallentaa värit, joita silmä ei pimeässä erota.

Näkyykö revontulia Etelä-Suomessa?

Näkyy, mutta harvemmin kuin Lapissa. Etelä-Suomessa revontulet vaativat voimakkaampaa aktiivisuutta, ja ne näkyvät yleensä matalalla pohjoisen taivaalla. Aktiivisimpina öinä revontulia voi nähdä myös koko taivaan peittävinä.

Mikä on paras objektiivi revontulille?

Valovoimainen laajakulmaobjektiivi, jonka polttoväli on noin 14–24 mm täyskennolla ja aukko f/2.8 tai suurempi. Kroppikennolla vastaava on noin 10–16 mm.

Tarvitsetko apua kaluston valintaan revontulikauteen? Tule myymäläämme Kouvolaan tai kysy meiltä, niin autamme löytämään sopivan kameran, objektiivin ja jalustan.